Suloinen Sylvi etsii edelleen sijoituskotia Lahden lähettyviltä. Lahden lähettyviltä sen vuoksi, että meidän on helppo sitten olla yhteydessä sijoituskodin kanssa ja hoitaa pentuihin liittyviä asioita.

Sylvi on luonteeltaan mitä hurmaavin pieni tyttö. Hän tykkää tulla syliin (=änkeä syliin mitä ihmeellisimmissä tilanteissa) ja aloittaa kovan kehräämisen. Sylvi rakastaa rapsutusta ja silitystä, ja nukkumista jonkun kissakaverin kyljessä. Sylvi on myöskin hyvin kaunis, silkkiturkkinen ja kaunistäpläinen ♥

Tässä vielä kuva kaikista tämän kodin kissoista, mahtuivat mukavasti kaikki samaan kuvaan

Kävimme ensimmäisessä rokotuksessa ja eläinlääkärintarkastuksessa pentujen ollessa 10-viikkoisia. Kaikki pennut ovat terveistä, ja rokotuksetkin menivät oikein hyvin.

Pennut tykkäävät leikkiä “hurjaa saalistajaa”. Parhaita leluja tähän tarkoitukseen ovat peuran-nahan palanen ja Amarillosta saatu sorminukke. Joku pennuista ottaa jomman kumman mainituista leluista (joista kumpikaan ei muuten alun perin ole kissan lelu..) suuhunsa, ja juoksee sitten kauheaa kyytiä karkuun. Sitten toisen pennun tullessa lähelle, alkaa hirmuinen murina! Ääni on kuin isonkin leijonan ärinää.

Nyt säiden lämmittyä parveke on jo ollut kovassa käytössä. Kissoja alkaa olla vaikea saada parvekkeelta pois, joten ovea on pidettävä aika paljon auki. Tänään olisi suunnitelmissa siirtää kiipeilypuu parvekkeelle. Sieltä on sitten hyvä katsella maisemia

Pikkukissat kasvavat hirmuista vauhtia! Isot kissat eivät enää meinaa pysyä perässä, kun nelikko ravaa ympäriinsä. Onneksi on tilaa juosta Kiipeilypuutkin alkavat jo kiinnostaa, niinkuin myös meidän ihmisten jalat kiipeilypuutarkoituksessa.. Tuo paha tapa on kyllä yritettävä kitkeä mahdollisimman nopeasti pois. Pari suihkausta suihkepullosta riittänee

Nyt on myös pennuilla viimein “viralliset nimet” sekä “lempinimet”. Pesueeseen kuuluu siis: Uniikki Kuun Säde (Sylvi), Uniikki Kuu-Ukko (Urho, suklaa poika), Uniikki Veli Puolikuu (Vilho, lämmin suklaa poika) ja Uniikki Kuutamon Poika (Viljami, kaneli poika).

Uskomatonta, mitä vauhtia pennut oppivat ja kehittyvät!

Siirsimme viimeviikolla pennut majailemaan olohuoneeseen, jotta maksimoisimme niiden kanssa vietetyn ajan. Yltiösosiaalisen luonteen omaava Aino-emokin alkoi jo kärsiä, kun joutui viettämään aikaa erossa muista perheenjäsenistä eri huoneessa, eikä se meinannut malttaa pysyä siellä imettämässä pentuja.

Toimme pesälaatikon sohvan viereen, ja hyvin nopeasti pennut keksivät hypätä sohvalle. Sohvalla juosten ja peuhaten, sekä sohvatyynyjen alle piiloutuen meni monta päivää, ja nyt pennut ovat jo keksineet lattiankin. Silti sohvalla on edelleen turvallisempaa, lattialla kun useimmiten puuhailee Ellen. Pennut ihmettelevät sohvalta kurkkien Ellenin leikkejä ja päinvastoin, ja nukahtavat sitten sohvatyynyn alle yhteen kasaan.

Pennut painivat yhtenään, ja leikkivät jo hiirien ja muidenkin lelujen kanssa. Juuri hetki sitten kokeilin, joko huiska kiinnostaisi, ja se olikin niin kiva että Sylviksi ristitty tyttöpentu raahasi sitä muristen pitkin olohuoneen lattiaa, poikien ihmetellessä vieressä Sylvi vaikuttaa muutenkin hyvin rohkealta, eikä todellakaan jää veljiensä jalkoihin. Sillä on myös kaikkein suurin ruokahalu (raksuja ja märkäruokaa ollaan jo maisteltu, possun sydän ei oikein vielä maistunut). Uusi taito on nyt myös kaikilla hiekkalaatikolla käynti! Uskomatonta, kuinka ne heti tiesivät mitä tehdä kun tunsivat hiekkalaatikon hiekan tassujen alla. Kehityksen vauhti on päätä huimaavaa.

Ovat ne kaikki kyllä mielettömän suloisia ja hellyyttäviä ♥

Liina oli siis avannut Ainolle pentuhuoneen oven. Ja ystävällisesti vaatehuoneenkin oven. Viimeviikolla pennut löytyivät kerran vaatehuoneesta kun tuuletin pentuhuonetta,tällöin pesäksi oli kelvannut pipolaatikko. Eipä olleet pennut siellä tälläkertaa. Eivätkä siis pentuhuoneessakaan.. Aino ei ollut ollenkaan valmis näyttämään missä uusi pesä on, kiehnäsi vain jaloissani. No, pennut löytyivät sitten olohuoneesta pikkuisesta kala-pesästä (joka on pyramidin mallinen), kenenkäs muun kuin Liinan hellästä huomasta. Tällä kokoonpanolla pesä oli hyvin, hyvin ahdas. Koitin kiskoa Liinaa ensin nätisti pois, sen jälkeen niskasta ja vielä kainaloista vetämällä, kissa ei liikahtanutkaan. Ainoa vaihtoehto oli siis nostaa pennut pois. Liina tuli loukkaantuneena pentujen perässä pesästä pois, ja tarjosi tietenkin sen enempää kyselemättä hoitoapua Ainolle. Tässä vaiheessa päätin siirtää Liinan omaan lukaaliinsa makuuhuoneeseen. Mutta hän on niin tehokas ovien avaaja.. Eli ei muuta kuin pennut ja emo takaisin pentuhuoneeseen ja viritelmät oven kahvan suojaksi. Heti kun löytyy ylimääräistä aikaa, meillä kääntyy ovenkahvat uuteen asentoon