Uskomatonta, mitä vauhtia pennut oppivat ja kehittyvät!
Siirsimme viimeviikolla pennut majailemaan olohuoneeseen, jotta maksimoisimme niiden kanssa vietetyn ajan. Yltiösosiaalisen luonteen omaava Aino-emokin alkoi jo kärsiä, kun joutui viettämään aikaa erossa muista perheenjäsenistä eri huoneessa, eikä se meinannut malttaa pysyä siellä imettämässä pentuja.
Toimme pesälaatikon sohvan viereen, ja hyvin nopeasti pennut keksivät hypätä sohvalle. Sohvalla juosten ja peuhaten, sekä sohvatyynyjen alle piiloutuen meni monta päivää, ja nyt pennut ovat jo keksineet lattiankin. Silti sohvalla on edelleen turvallisempaa, lattialla kun useimmiten puuhailee Ellen. Pennut ihmettelevät sohvalta kurkkien Ellenin leikkejä ja päinvastoin, ja nukahtavat sitten sohvatyynyn alle yhteen kasaan.
Pennut painivat yhtenään, ja leikkivät jo hiirien ja muidenkin lelujen kanssa. Juuri hetki sitten kokeilin, joko huiska kiinnostaisi, ja se olikin niin kiva että Sylviksi ristitty tyttöpentu raahasi sitä muristen pitkin olohuoneen lattiaa, poikien ihmetellessä vieressä 🙂 Sylvi vaikuttaa muutenkin hyvin rohkealta, eikä todellakaan jää veljiensä jalkoihin. Sillä on myös kaikkein suurin ruokahalu (raksuja ja märkäruokaa ollaan jo maisteltu, possun sydän ei oikein vielä maistunut). Uusi taito on nyt myös kaikilla hiekkalaatikolla käynti! Uskomatonta, kuinka ne heti tiesivät mitä tehdä kun tunsivat hiekkalaatikon hiekan tassujen alla. Kehityksen vauhti on päätä huimaavaa.
Ovat ne kaikki kyllä mielettömän suloisia ja hellyyttäviä ♥
