Jopas oli taas Liina-mummo ollut ahkera ja avulias tänään sillä välin kun oltiin poissa kotoa. Hälytyskellot alkoivat soida päässäni heti, kun Aino oli ulko-ovella vastassa..
Liina oli siis avannut Ainolle pentuhuoneen oven. Ja ystävällisesti vaatehuoneenkin oven. Viimeviikolla pennut löytyivät kerran vaatehuoneesta kun tuuletin pentuhuonetta,tällöin pesäksi oli kelvannut pipolaatikko. Eipä olleet pennut siellä tälläkertaa. Eivätkä siis pentuhuoneessakaan.. Aino ei ollut ollenkaan valmis näyttämään missä uusi pesä on, kiehnäsi vain jaloissani. No, pennut löytyivät sitten olohuoneesta pikkuisesta kala-pesästä (joka on pyramidin mallinen), kenenkäs muun kuin Liinan hellästä huomasta. Tällä kokoonpanolla pesä oli hyvin, hyvin ahdas. Koitin kiskoa Liinaa ensin nätisti pois, sen jälkeen niskasta ja vielä kainaloista vetämällä, kissa ei liikahtanutkaan. Ainoa vaihtoehto oli siis nostaa pennut pois. Liina tuli loukkaantuneena pentujen perässä pesästä pois, ja tarjosi tietenkin sen enempää kyselemättä hoitoapua Ainolle. Tässä vaiheessa päätin siirtää Liinan omaan lukaaliinsa makuuhuoneeseen. Mutta hän on niin tehokas ovien avaaja.. Eli ei muuta kuin pennut ja emo takaisin pentuhuoneeseen ja viritelmät oven kahvan suojaksi. Heti kun löytyy ylimääräistä aikaa, meillä kääntyy ovenkahvat uuteen asentoon 🙂
